Vertaistukea Tampereella? Vaihtoehto AA:lle

Kolme viikkoa on korkki ollut kiinni. Kahden viikon jälkeen aloin oireilemaan henkisesti. Piti käydä pubissa juomassa alkoholitonta olutta vanhojen kamujen seurassa. Alkoholista luopuminen jätti tyhjän aukon sosiaaliseen elämään. Emäntä on ollut työmatkalla ja olen ollut yksin kotona,, tyhjä aukko elämässä on vaan kasvanut.

Tutkin AA:n nettisivuja ja huomasin sen toiminnan perustuvan pitkälti uskonnolliselle pohjalle. Korkeampi voima auttaa pientä ihmistä pois alkoholin kurimuksesta. AA:ssa vertaistuki on varmasti se onnistumista edistävä elementti, jota itsekin tarvitsisin, mutta karsastan tätä uskonnollista puolta sen toiminnassa enkä usko voivani täysipainoisesti osallistua siksi sen toimintaan.

Olisiko Tampereen seudulla kohtalotovereita, joita kiinnostaisi jonkinlainen väljähkö toveripiiri toinen toistaan tukien ja tapaamisten kautta toisiaan kannustaen raittiuden kapealla polulla.

Jos halukkuutta löytyy, niin järjestetään jonkinlainen koekokoontuminen esimerkiksi keskustelun, pelailun, urheilun, saunomisen tms. merkeissä.

Halukkaat pistäkää minulle yhteystietoja niin kokeillaan.

Pääsiäinen painosti

Pääsiäisen pyhät ahdistivat odotettua enemmän. Kavereilla oli vapaata ja monet suuntasivat ravintoloihin. Itse kävin kantakapakassa sunnuntai-iltapäivällä lukemassa viikonlopun lehdet. itin alkoholitonta olutta, jota tarjoilija hieman ilmetteli koska oli jo valmiina A-olut hanassa kiinni astuessani baaritiskille. Muutoin visiitti onnistui odotuksia paremmin. Porukka ei ollut havaittavasti humalassa siihen aikaan ja juttu kulki asiallisesti ja käväisystä jäi positiivinen fiilis.

Muutoin pääsiäisen pyhät ahdistivat ja oli vaikea saada aikaa kulumaan. monesti kävi mielessä, että jos nyt en olisi Antabus-kuurilla keksisin helposti tekosyyn “pariin kaljaan”. Tänäänkin ajatukset on välillä eksyneet alkoholiin ja varsinkin sen käytön sosiaalisiin tilanteisiin, joita rehellisesti sanottuna on jo ikävä.

Ensimmäiset kaksi viikkoa olivatkin yllättävän helppoja ilman alkoholia. Nyt tuntuu, että on astetta haastavampi vaihe tulossa. Pitää nopeasti keksiä korvaavaa toimintaa vanhan kupittelun tilalle.

Kyllä tämä tästä.

Viikko vaihdettu hyvissä merkeissä

Pitkästä, pitkästä aikaa tuli viikonloppu vietettyä täysin selvin päin. Näin ensivaikutelmana voi sanoa, että rentouttava ja voimia antava kokemus. Nukuin kunnolla, söin hyvin eikä krapula vaivannut aamusella. Niin tosiaan…pääsin jopa aamusta ylös sängystä ja sain päivän aikana aikaan yllättävänkin paljon.

Ulkoiltua tuli myös koiran kanssa, eikä ulkoilu jäänyt tavanomaiseen hipsimiseen kioskille tai kantakapakkaan aamupäiväkaljoille kohtalotoverien seuraksi. Kävin jopa kirjastossa, josta lainasin J.K. Tammisen kirjan “Pasilan mies”.  Paljoa en ole vielä ehtinyt sitä lukemaan, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta.

Kuntavaalit tuli myös valvottua. Kävin jopa äänestämässä sunnuntaina.

Tällä hetkellä tuntemukset ovat positiiviset ja voisin jopa jättää kirjoitukseni lopusta loppukaneetin “Saas nähdä , kuinka äijän käy!” pois, kuten eräs kokeneempi “kollega” vannotti mailissaan. Olen kuitenkin epäilevä Tuomas, mitä tulee omaan itseeni ja itsekuriini. Ei sillä, että antaisin tuolla lausahduksella itselleni jonkinlaisen takaportin tai luvan lipsua päätöksestäni. En kuitenkaan halua, enkä pysty uhoamaan itselleni enkä muillekaan, että korkki on nyt kiinni ja pysyy. Mutta päivä kerrallaan. Ja nykyinen Antabus-kuuri kestää ainakin sen 100 päivää, mitä poreita riittää.

Tiedän kyllä, että ajatukset muuttuvat sanoiksi ja sanat teoiksi. Teot pikkuhiljaa tavoiksi ja asenteiksi. Eli kannattaa ajatella positiivisesti. Sitähän tämäkin blogiin vuodattaminen osaltaan on. Ja super suuret kiitokset teille , jotka olette kommentoineet ja tukeneet tätä minun elämänmuutostani.  Siellä on ollut skeptisesti suhtautuneita konkareita, jotka ovat itse käyneet läpi saman ja toiset onnistuneet jotkut taas lipsahtaneet takaisin jopa vuosienkin täysraittiuden jälkeen. Ei se helppoa tule olemaan minullakaan.

Mutta saas nähdä, kuinka äijän käy!

The First Weekend

Today is the Friday. The first weekend after my decision to stop drinking alcohol totally.

Frankly speaking, I dont think this will be a problem. I still have kind of exciting feeling about this new life style. And of cause the disulfiram madication of mine will keep me clear.

In Finland disulfiram medicin is called Antabus. I have taken it now for five days. If I take even just a drop of alcohol I’ll feel really sick and it might even cost my life.

So, it will be a clear weekend after a long time.

Lets see how the codger will manage.

Turmiolan Tommi ja Turmion Terassi

Tänään näyttäisi olevan taas SE päivä. Kantakapakan terassi on nikkaroitu jalkakäytävän kupeeseen, kadun aurinkoisemmalle puolelle. Kevättä on ilmassa.

Kun lämpömittarin elohopea kipuaa vielä vähän ylöspäin on mahdotonta ohittaa Kantista ilman, että joku tuttu huhuilee terassilta ja heiluttelee kutsuvasti oluttuoppiaan. No…Ei tippa tapa, eikä ämpäriin huku! Mutta kun se tippa ei riitä…eikä välttämättä se ämpärillinenkään.

Sopivasti kun sattuu olemaan kesäloma alkanut ja lomarahat tipahtanut tilille niin monelle säntillisemmällekin veijarille käy kuin Kalle Tappiselle ikään.

Itse kuitenkin aion (vakaa tarkoitus on) siedättää itseäni Kantiksen terassilla kahvin tai vichyn kera.

Saas nähdä Kuinka Äijän käy?

Neljäs päivä

Tänään on keskiviikko ja olen nyt selvänä neljättä päivää. Olen aikaisemminkin koittanut lopettaa päihteiden käyttöä, mutta aina retkahtanut jossakin vaiheessa.

Nyt hain apua lääkäriltä, joka kirjoittikin pyynnöstäni Antabus-reseptin. Kolmatta päivää olen olen poretabletteja liotellut kraanaveteen ja näin aiheuttanut itselleni peloitteen; jos nyt ratkean juomaan, henki voi lähteä. Olosta tulee joka tapauksessa kammottava jo pienestäkin määrästä alkoholia.

Tarinani on varmaankin aika tavanomainen. Teini-iässä opeteltiin juomaan oluella ja miedoilla viineillä. Siitä tuli ujolle pojalle rohkaisua sosiaalisiin tilanteisiin. Myöhemmin nämä sosiaaliset tilaisuudet ja pariutumisriitit siirtyivät diskoravintoloihin ja alkoholin käyttö oli pikemmin sääntö kuin poikkeus. Nuorenpana ei krapula juurikaan vaivannut, vaan töihinkin oli helppo mennä vaikka illalla oli diskossa istuttukin valomerkkiin asti. Tosin valomerkki noihin aikoihin tuli jo puoli yhden-kahden aikaan.

Nyttemmin on vaikea nousta aamull sängystä “muutaman” saunakaljankin jälkeen. Tähän ongelmaan “keksin” krapularyypyn! Sillähän se lähtee millä se on tullutkin!

Tästä olikin sitten enää pieni askel siihen, että ruokatunnilla piti ottaa pari loiventavaa, että jaksoi iltapäivän kituuttaa töissä. Seuraava askel oli, etten mennytkään enään ruokatunnin jälkeen duuniin, kun olin jo selvästi humaltunut. Hävetti, helvetisti! Skarppasin muutaman viikon, kunnes morkkis vaimeni ja sama kuvio toistui jälleen.

Luulin, että hallitsisin itseni ja juomiseni. Eihän minulla mitään ongelmaa ollut; välillä vaan vähän lähti mopo käsistä. Juopot ne apua tarvitsee. Tää on ihan normaalia joka ÄIJÄLLE. Normipäivä.

Aamut oli ankeita. Asialliset asiat jäivät retuperälle. Tuli varoitus työpaikalta. Vaimo näytti ovea, jos en lopeta kokonaan.

Nyt on neljäs päivä kuivilla. Saas nähdä kuinka Äijän käy.